Welcome to the Jungle! (MacRitchie)

(Scroll down for english post)

Viime sunnuntaina päätimme vihdoin lähteä MacRitchie:n luonnonpuistoon juoksemaan/patikoimaan. Rahul oli käynyt siellä jo kerran ja sanoi reitin olevan 12km (!) pitkä. Ajattelin, että no ehkä patikoimme lyhyemmän reitin kun pääsemme paikan päälle. Kello oli soimassa klo 7, koska ulkona olisi todella kuuma keskipäivällä. Tietenkin Rahul itse pääsi ylös sängystä vasta kahdeksan jälkeen, mutta olimme taksissa jo ennen yhdeksää.

MacRitchie nature trail

Ajattelin reitin olevan kaunis ja “puistomainen”, mutta karu totuus valkeni kun Rahul lähti juoksemaan ylämäkeä pientä polkua pitkin kohti viidakkoa. Olin melkein heti kuolemaisillani, koska polku oli todella kivinen ja vaikea, ja oli super kuumaa ja kosteaa, sen lisäksi siellä oli paljon muitakin ihmisiä. Tuntui, ettei saanut henkeä kun viidakko oli ympärillä niin tiheä. Minun oli pakko kävellä vähän väliä, mutta Rahul juoksi ja palasi aika ajoin tsekkaamaan etten ollut pyörtynyt :D. Vain länsimaalaiset maratoonarit olivat meidän lisäksi yhtä hulluja juoksemaan siellä.

img_2974

Viimeiset ylämäet Rahul raahasi minua kädestä pitäen kun huohotin jyrkässä ylämäessä. Vihdoinkin noin viiden kilometrin jälkeen saavuimme kukkulalle, jolla oli “Tree Top Walk” eli metallinen, kapea silta korkeuksissa. Kylttien mukaan ei ollut paluuta takaisin kun sillalle astui :O. Silta alkoi heilua puolelta toiselle kun monet turistit kävelivät peräjälkeen, ja aloin panikoimaan koska en nähnyt sillan loppupäätä. Ohitin junnaavat ja valokuvia jatkuvalla syötöllä räpsivät turistit ja harpoin eteenpäin. Henkeni pitimiksi tartuin kaiteeseen ja tietenkin käteni osui apinan paskaan! Hyi hitto.

MacRitcie Tree Top Walk
Otin nämä kuvat aivan sillan alussa, kun se ei vielä HEILUNUT

Sillan ja miljoonan rappusen jälkeen oli vielä kolme kilometriä lähimmälle parkkipaikalle. Ohitimme käärmeistä varoittavat kyltit ja aloin pelkäämään vuorostaan niitä. Aiemmin oli varoiteltu apinoista, mutta näin onneksi vain yhden. Huh, selvittiin ja vihdoin istuimme Grab Cab:issa (paikallinen Uber) ja ajattelin, että eipä minusta saa luonnossa patikoijaa tekemälläkään, mutta tulipahan käytyä. Mutta jos sellainen kiinnostaa niin mene MacRitchie:en!

img_2969

img_2975

Mielestäni parempi juoksureitti on ehdottomasti matka Alexandra Road:ilta Mount Faber Peak:iin. Reitti on kaunis, lyhyt ja avoin sekä maasto on myös helpompi.


ENGLISH POST

“Let’s go to MacRitchie on Sunday at 7am!” said my husband last week. We had been planning to go for the 12km hike for ages so I agreed, but I secretly planned on taking a shorter route, maybe 5km. So I was up at 7.30 (thanks to the alarm which went off at 7) but Rahul was still asleep at 8, as I had predicted :D. Luckily we were in the taxi by 9, because it was going to be a hot day.


I was expecting a nice scenic hike with a view by the lake, but learnt quickly it was nothing but. The moment we entered the woods, Rahul started to run like a crazy person and I was quickly falling behind. He never looks at signs or anything so my 5km route was gone. The terrain was so difficult and uneven, and it was super hot and humid already by 10. The trail was also very narrow, many people were on it, and the jungle felt so congested I could hardly breathe. So I had to walk every now and then. Only the crazy western marathon runners were actually running there.


After some complaining and about 5km, and after Rahul took my hand and dragged me up a steep hill, we reached the top, which had the Tree Top Walk. I was like cool, something to see! After big signs of DO NOT TURN BACK, ONE WAY ONLY I realised that I have to walk on a steel net bridge hanging high up in the air and it was SWINGING back an forth. Luckily I didn’t panic (much) and just passed the stupid tourists taking photos after each agonizing step. When I gripped the rail with my hand, of course I touched some disgusting pile of monkey shit, like seriously?!

These pics I took right in the beginning, because in the middle of the bridge I just couldn’t do anything.


After surviving the near death experience and seeing only one monkey (thank god, scared of those too) we came down millions of steps and had to still walk about 3km to reach some parking lot. After seeing the sign warning about snakes (!) I started to fear those, instead of monkey attacks. After reaching the parking lot and sitting in my Grab Cab (local Uber) I was relieved :D. Now it’s done, and again I learnt that I will never be the outdoorsy hiker type. But if you’re into that kind of thing, go to MacRitchie!



I do like the route from Alexandra Road going up to Mount Faber Peak though. It’s shorter, more scenic and there are much better “roads”.

Advertisements

Posted by

Fashion & lifestyle blogger from Finland, married to Indian man and living in urban Singapore. Fashion & beauty addict, gym & yoga lover, always up for some fun! ;)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s